Italian PPI hyppäsi 7,8 %:sta 10,9 %:iin, tällaiset tiedot eivät yleensä kiinnosta ketään, mutta kun markkinat hyväksyvät ne, tilanne on toinen. Älä kiirehdi tekemään johtopäätöksiä, seuraa ensin, liikkuvatko Euroopan tuotot ja euro samaan suuntaan, vasta kun molemmat liikkuvat yhdessä, se on merkityksellistä. Tulokset katsotaan viikonloppuna, silloin vertaillaan. Seuraa tilannetta.

Vuonna 1985 ydinvoima kattoi yli puolet Taiwanin energiasta, nyt se on nollassa, ja uudelleenkäynnistyksen ensimmäinen askel on juuri otettu. Energia-asiat ovat pidemmän aikavälin kysymyksiä kuin vaalit, ja jokainen tietää, kuka sulki ydinvoiman. Ydinvoimaa vastustava kortti on pelattu loppuun, sähkön hinta ja TSMC eivät kestä sitä ensin. Kuinka pitkälle luulet tämän askeleen vievän? power

Ryhmän jäsenet huutavat osta, minä valitsen vastakkaisen suunnan. Trump aikoo muuttaa Valkoisen talon tiedotustilan takaisin Rooseveltin sisäuima-altaaksi, tämä veto on kova. Aasian markkinoiden likviditeetti on heikko, ja siellä esiintyy usein epäloogisia hintoja, tällaisina aikoina älä seuraa massaa. Lisäkommentteja keskustelualueella.

S&P 500 on vain 0,7 % päässä huipustaan, mutta 430 osaketta on jo lähes 22 % alempana huipustaan. Tämä tilanne on niin tuttu, vuonna 1973 ja 1999 käytiin läpi samanlainen, ja indeksit puolittuivat suoraan sen jälkeen. Olen vain tavallinen sijoittaja, en uskalla arvata huippua, mutta joka kerta ennen Fedin päätöksiä markkinat ennakoivat ensin, ja tällä kertaa laajuus on niin heikko, että indeksi sinnittelee ylhäällä – kuka tätä kantaa, on selvä. En tee vielä johtopäätöksiä, katsotaan tilannetta matkan varrella.

$SPX 2026 suurin ansa on tässä: Fed jatkaa tiukentamista itsepintaisesti, teknologiagigantit ovat jo alkaneet halkeilla, ja yksityissijoittajat ryntäävät sisään jokaisella laskulla. Vuoden 2018 käsikirjoitus toistuu nyt. Älä kysy miksi, vastaus on, että ennen kuin likviditeetti palaa, jokainen nousu on tarkoitettu myyntiin. Lisäkommentteja keskusteluosiossa.

Olen aina ajatellut, että tullit itsessään eivät tarkoita kauppasotaa. Tullien korotukset, kiintiöt, tulli- ja turvatoimet ovat kansainvälisessä kaupassa yleisiä työkaluja, mutta todellinen "sota" syntyy usein vasta neuvottelupöydän hajottua, kun toinen osapuoli kääntyy kameran eteen ja esittää itseään uhrina. Jokainen suojelee omaa teollisuuttaan: Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani, Kiina, Intia – kaikilla on omat tukensa, hankintapreferenssinsä ja tullimuureensa. Erona on vain se, että jotkut tekevät työn hiljaa ja piilottavat teollisuuspolitiikkansa teknisissä standardeissa, julkisissa hankinnoissa ja tutkimus- ja kehitystuissa; toiset taas haluavat näytellä uhria ja ulkoistaa kotimaan jakautumisongelmansa ulkopuoliselle vastustajalle. Tällaisia näytelmiä on historiassa nähty paljon. Vuonna 2002 Yhdysvaltain George W. Bushin hallinto asetti enintään 30 % suojaustullit teräkselle väittäen pelastavansa maan terästeollisuuden. Euroopan unioni, Iso-Britannia ja muut vastasivat välittömästi uhkaamalla asettaa tulleja poliittisesti herkille tuotteille, kuten Floridan appelsiinimehulle ja Etelä-Carolinan tekstiileille, ja veivät asian WTO:hon. WTO totesi lopulta Yhdysvallat sääntöjenvastaiseksi. Yhdysvaltain kotimaiset valmistajat valittivat teräksen hinnan noususta, mikä nosti autojen, kodinkoneiden ja koneiden kustannuksia. Vuoden 2003 loppuun mennessä Yhdysvallat poisti tullit. Lopputulos oli, että terästeollisuus ei elpynyt, mutta alatoimialat maksoivat enemmän, ja toimitusketjut kiersivät edelleen – hankinnat jatkuivat muualta, ja tuotantoa sijoitettiin edelleen Meksikoon, Kanadaan ja Kaakkois-Aasiaan. Vuonna 2018 Trumpin hallinto asetti "232 artiklan" nojalla teräkselle 25 % ja alumiinille 10 % tullit, joihin EU, Kanada ja Meksiko vastasivat samalla mitalla. Tilanne oli samanlainen: teräksen hinnat nousivat hetkellisesti, teräsyhtiöiden voitot paranivat, mutta alatoimialojen kustannukset kasvoivat, kauppakumppanit kiersivät kolmansia maita, ja globaalit toimitusketjut järjestyivät uudelleen. Tutkimukset arvioivat, että tällaiset tullisuojat tuovat terästeollisuudelle vain rajallisesti työpaikkoja, mutta nostavat alatoimialojen kustannuksia, hidastavat pitkällä aikavälillä BKT:n ja työllisyyden kasvua ja voivat vähentää kymmeniätuhansia työpaikkoja. Toisin sanoen, vaikka tullikeppi näyttää tehokkaalta, se ei välttämättä voita, vaan on enemmän poliittinen ele. Nykyinen kierros vaikuttaa enemmän äänestäjien ohjaamalta kuin taloudelliselta logiikalta. Teräs, alumiini, autot ja sirut keskittyvät usein muutamaan heiluvien osavaltioiden tai avainvaalipiirien alueeseen. Poliittiset päättäjät haluavat näyttää ruostevyöhykkeen työntekijöille "suojelijana", vaikka toimitusketju kokonaisuutena ei hyödy. Yhdysvaltain terästeollisuudessa työskentelee suoraan vain kymmeniätuhansia ihmisiä, mutta alatoimialoilla miljoonia. Tullien noustessa terästehtaat hyötyvät lyhyellä aikavälillä, mutta autot, koneet ja rakennusala kohtaavat kalliimpia raaka-aineita. Tullit saavat nopeasti otsikot, ja ne ovat näkyvämpiä kuin tuet, uudelleenkoulutus tai infrastruktuuri-investoinnit. Taloudellinen logiikka kysyy: missä on suhteellinen etu, kuka kantaa alatoimialojen kustannukset, vastaisivatko liittolaiset, kiertäisivätkö toimitusketjut. Äänestyslogiikka kysyy: kuka näyttää uhrilta kameran edessä ja kuka osaa tiivistää monimutkaiset ongelmat lauseeseen "he hyötyvät meistä". Siksi sanon, että tullit itsessään eivät ole kauppasota. Todellinen sota alkaa, kun neuvottelut päättyvät ja toinen osapuoli kääntyy kameran eteen valittamaan olevansa uhri. Kaikki suojelevat teollisuuttaan, jotkut tekevät sen hiljaa, toiset haluavat näytellä. Kun Yhdysvallat ja Iso-Britannia väänsivät terästulleista, kukaan ei lopulta hyötynyt, ja toimitusketjut kiersivät edelleen. Nykyinen kierros on enemmän äänestäjien ohjaama kuin taloudellinen. Jos on eriäviä mielipiteitä, kertokaa perustelunne.

CPI ilman vuokria näyttää todellakin paremmalta, mutta tavallisten ihmisten kokema kipu ei katoa. Inflaation kohdalla ydinluvut näyttävät hyviltä, mutta se ei tarkoita elinkustannusten laskua; ruoka, energia ja vuokrat ovat ne, joihin oikeasti käytetään rahaa. Data on markkinoille, laskut itselle maksettavaksi.

RISC-V haluaa olla yhteensopiva CUDA:n kanssa, ja se kuulostaa oudolta. Kyse ei ole siitä, ettei avoimen lähdekoodin käskykannalla olisi kunnianhimoa, vaan siitä, että se yrittää murtaa sen muurin, jonka Huang Renxun on rakentanut lähes kahdenkymmenen vuoden ajan lukemattomilla koodiriveillä ja kehittäjien tavoilla. CUDA lanseerattiin vuonna 2006, ja lähes kahdenkymmenen vuoden aikana NVIDIA:n virallisen linjan mukaan CUDA-kehittäjiä on jo miljoonia, ja sen ympärille on kasvanut kerros kerroksen päälle cuDNN, TensorRT, NCCL, OptiX, Omniverse. Todellinen suojamuuri ei ole mikään yksittäinen siru, vaan tämä ekosysteemi: jos vaihdat laitteiston, koodi, kirjastot, optimointikokemukset ja käyttöönottojono voivat kaikki mennä uusiksi. Kysy keneltä tahansa 3D-alalla työskentelevältä, Arnold, Octane, Redshift – nämä kolme renderöintiohjelmaa ovat käytännössä sidottuja N-kortteihin. Arnoldin GPU-renderöinti riippuu NVIDIA:n CUDA/OptiX:stä; OctaneRender on pitkään perustunut CUDA:an; Redshift tukee myöhemmin Apple Metalia, mutta pääasiallinen työnkulku kiertää edelleen NVIDIA:n. He eivät halua olla tukematta muita, vaan vaihtoehtoja ei ole – AMD:n, Intelin tai RISC-V:n tukeminen tarkoittaisi backendin uudelleenkirjoittamista, optimointien tekemistä uudelleen ja monien lisäosien uudelleensovittamista, mikä ei ole kaupallisesti kannattavaa. Siksi RISC-V:n julistus CUDA-yhteensopivuudesta vaikuttaa enemmän asenteelta. Todellinen toimivuus ei ole pelkkää käskyjen kääntämistä, vaan PTX:n, SASS:n, ajureiden, kääntäjien, matemaattisten kirjastojen ja kehysten täydellistä sovittamista. Avoimen lähdekoodin yhteisö on yrittänyt, esimerkiksi ZLUDA yritti saada CUDA-ohjelmat toimimaan ei-N-korteilla, mutta yhteensopivuus, suorituskyky ja ylläpitokustannukset olivat hankalia. Pelkkä yhteisön vapaaehtoistyö ei riitä täyttämään tätä kuoppaa. Sopimusmarkkinoiden likviditeetti on alimmillaan keskiyöllä, ja silloin on helpointa saada piikkejä – samoin ekosysteemin muuri ei murru yhdessä yössä. CUDA:n lukitseva vaikutus on kahdenkymmenen vuoden kertymä, ja jos RISC-V haluaa kiertää sen, sen täytyy ensin vastata siihen, miksi kehittäjien pitäisi siirtyä, kuka kantaa suorituskyvyn menetyksen ja mitä nykyiselle koodille tapahtuu. Ehkä olen väärässä, odotan saavani kasvoilleni.

Ilmastopolitiikan piiristä on lähtenyt taas yksi henkilö. John Kioli Kalua, Nairobi-joen komission virkamies, sai astmakohtauksen CBD:ssä hoitaessaan yksityisasioita, eikä häntä saatu pelastettua. Kun tieto levisi, ryhmä hiljeni hetkeksi muutamaksi minuutiksi, sitten kaikki jatkoivat kokouslinkkien, hiilimarkkinoiden hintatarjousten ja projektihankintalomakkeiden jakamista. Tällaiset uutiset eivät heilauta markkinoita – ei siksi, että ihmiset olisivat kylmäverisiä, vaan siksi, että ilmastopolitiikka ei koskaan ole yhden ihmisen varassa. Se on enemmänkin verkosto: ministeriöt, rahoittajat, kansalaisjärjestöt, yhteisöjärjestöt, konsulttiyritykset, pankit – jokaisella solmukohdalla on ihmisiä. Nairobi-joen komission kaltaisilla organisaatioilla on usein takanaan koko joukko projekteja, kuten jokien ruoppaus, jätevesien käsittely, epävirallisten asuinalueiden uudistaminen ja hiilidioksidikrediittien kehittäminen, ja yksittäisen virkamiehen päätösvalta on rajallinen. Toisaalta, kun yksi asiantuntija poistuu, etenemisen kitka kasvaa. Esimerkiksi moniministeriöiden yhteensovittava asiakirja, jonka hän tunsi ja jonka saisi normaalisti valmiiksi kahdessa viikossa, voi uuden henkilön myötä vaatia kuukauden pelkkään tietojen, yhteisön vaatimusten ja rahoittajien aikataulujen uudelleen sovittamiseen. Ilmastopolitiikka ei pelkää hidasta etenemistä, vaan sitä, että se jumittuu toistuvasti selittämättömiin historiallisten ongelmien kiemuroihin. Mutta kaupankäynnin tasolla olen oppinut varovaisemmaksi. Aiemmin, kun vastaavia fundamenttiuutisia tuli, asetin stop-lossin lähelle toivoen lyhytaikaista laskua, mutta minut pyyhkäistiin kahdesti: kerran uutisen tullessa likviditeetin ollessa heikko, hinta rikkoi stop-lossin hetkellisesti ja palasi sitten takaisin; toisella kertaa seuraavana päivänä tunne korjaantui ja shorttipositio pyyhkäistiin pois. Nyt en koske tällaisiin uutisiin edes lyhyellä aikavälillä, vaan odotan suurten toimijoiden liikkeitä. Kun markkinat eivät liiku, se tarkoittaa, että hinnoitteluvoima ei ole yksityissijoittajilla eikä tällaisilla henkilöstöuutisilla. Jos markkinat liikkuvat, se näkyy ensin hiilen hinnassa, uusiutuvan energian painotuksessa ja poliittisten rahavirtojen muutoksissa. Lisäkommentteja löytyy keskustelualueelta.

$XAUUSD Tämä lasku 4220:sta 4130:een on todennäköisesti feikki. Kulta on kokonaisuudessaan edelleen nousevassa trendissä, lasku tarjoaa mahdollisuuden niille, jotka eivät vielä ole hypänneet kyytiin. Yöllä likviditeetti on heikointa, ja piikit tappioiden pyyhkimiseksi ovat tuttuja temppuja, 4130:n tienoilla tuki on sektoreiden yhteisnousun lähtöpiste. Katsotaan tilannetta uudelleen viikonloppuna ja vertaillaan. Seuratkaa tilannetta.